Ilmastokriisi näkyy jo hoitotyössä, mutta hoitotyön koulutus ei ole siellä mukana. Väitöskirjani haastaa pohtimaan, mitä tapahtuu, jos hoitotyön osaaminen ei pysy muuttuvien terveysuhkien mukana.
Tutkimukseni tuo ilmastonmuutoksen ”keskelle” hoitotyötä
Ilmastonmuutoksesta puhutaan usein globaaleina skenaarioina, mutta hoitotyössä se näkyy arjessa hyvin konkreettisesti: kuumuuden aiheuttamina oireina, hengitystieongelmina, lisääntyvinä infektioina ja haavoittuvien potilasryhmien kuormittumisena. Näitä ilmiöitä hoitajat kohtaavat jo nyt – mutta koulutus ei ole pysynyt muutoksen mukana.
Väitöskirjassani tarkastelen ilmastonmuutosta hoitotieteen näkökulmasta kolmen toisiaan täydentävän tutkimuksen kautta. Hoitajien kokemukset, kansainvälinen katsaus hoitotyön koulutukseen sekä suomalais- ja yhdysvaltalaisten hoitotyön opiskelijoiden ilmasto–terveyslukutaidon vertailu piirtävät yhtenäisen kuvan: ilmastonmuutoksen terveysvaikutukset tunnistetaan, mutta osaaminen niiden käsittelyyn on hajanaista ja sattumanvaraista.
Yksi keskeinen havainto on ristiriita tiedostamisen ja toiminnan välillä. Hoitajat kokevat ilmastonmuutoksen relevantiksi hoitotyölle, mutta eivät saa koulutuksestaan riittäviä valmiuksia kohdata sitä systemaattisesti potilastyössä, ennaltaehkäisyssä tai terveyden edistämisessä. Sama ilmiö näkyy opiskelijoiden vastauksissa: ilmasto–terveysosaaminen ei kehity automaattisesti koulutusvuosien myötä.
Viitekehys ilmastoterveysosaamiselle
Tutkimuksen tuloksena muodostui ilmasto–terveysosaamisen viitekehys, joka rakentuu viidestä toisiaan täydentävästä osa-alueesta:
1) ilmastonmuutokseen liittyvien terveysvaikutusten ymmärtämisestä
2) opetussuunnitelmien ja pedagogisten menetelmien kehittämisestä
3) tietoisuudesta ja motivaatiosta ilmastotoimiin
4) kestävistä hoitotyön ja terveydenhuollon käytännöistä sekä
5) kulttuurisesta ja kontekstuaalisesta herkkyydestä.
Viitekehys tarjoaa tutkimusperustaisen työkalun hoitotyön ammattilaisten osaamisen vahvistamiseen ja tukee valmiuksia vastata ilmastonmuutoksen terveysvaikutuksiin eettisesti, ekologisesti ja ammatillisesti kestävin keinoin. Samalla se tarjoaa rakenteen hoitotyön opetuksen ja koulutuksen systemaattiseen kehittämiseen.
Väitöstilaisuus järjestetään Itä-Suomen yliopistossa. Tutkimus asettuu hoitotieteen, hoitotieteen/-työnkoulutuksen ja ilmastoterveyden rajapintaan ja haastaa pohtimaan, millaista osaamista hoitajilta tulevaisuudessa edellytetään – ja miten koulutus voi vastata tähän vastuullisesti ja tutkimusperustaisesti.
Ilmastonmuutos ei olen vain sivujuonne hoitotyössä, vaan se on yksi suurimmista terveyshaasteista, joihin hoitotyön koulutuksen on nyt vastattava.
